Hammastarina jatkuu. Tänään poistettiin se särkyhammas kokonaan, kun ei sitä enää kannattanut rakentaa kokoon. Se kävi näppärästi, mutta nyt jomottelee ja juilii korviin asti. Ien vuotaa vieläkin verta. Muutenkin on tupperoinen olo, kun olen yhtäkkiä syönyt paljon särkylääkkeitä ja on pensiilliinikuuri menossa.
Lapsuuden hammaslääkärimatkat kirkonkylälle tulivat mieleen. Silloin hampaita poistettiin aika surutta. Usein lapselta kysyttiin, että otetaanko pois vai paikataan. Poraaminen sattui enemmän ja vastasin usein: Otetaan pois. Muistaakseni sanottiin, että kahteen tuntiin ei saa syödä. Kai jälkisärkyä oli silloinkin.
Taidan ottaa Panadolin ja mennä peiton alle piiloon, viluttaakin. Siellä voin myös muistaa ja murehtia ystäviä, joilla on huolia: häntä, jolle tuli toinen kova ja kivulias tulehdussairaus toistamiseen tänä syksynä, häntä joka murehtii poikansa perheasioita, joille ei mitään voi tehdä ja häntä, jolla on kuolemansuru sydämen päällä. Häntäkin muistan, joka hakee paikkaansa monihaaraisessa elämäntilanteessa eläkkeelle jäännin jälkeen. Lähettelen heille hyviä apuvoimia.On hyvä, kun on ystäviä, joita voi ajatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti