Huh huh, toinen ostosreissu takana. Henkisesti uudelleen varustautuneena sain hankituksi melkein sen, mitä aioinkin. Onhan sitä Jyväskylässä valikoimaa, mutta ohutta neuleliiviä ei mistään löytynyt. Niitä ei nyt vain ole. Kaikki liikkeet ovat samassa sarjassa. Palasin kotiin varpaat kivistäen. Kauppakadun jouluvalot olivat hienoja. Helsingissäkin ihailin pimeän ajan valoja, kuljin Aleksanterinkadun kautta. Mutta tavarataivas alkaa aika äkkiä tympäistä minua. Taitaa kirpputori olla minulle sopivampi miljöö.Sieltä löytynee liivikin.
Välillä kävin ikäihmisten yliopiston luennolla yliopistolla. Merkillisen selvästi muistan, kun 45 vuotta ja kolme kuukautta sitten kävelin ensimmäistä kertaa sisääntulotien reunaa ruskeatiilistä rakennusta kohti, odottavan jännittyneenä. Tilat ovat samannäköiset, kahvio samassa paikassa. Luento oli samassa auditoriossa kuin silloinkin ensimmäinen kokoontuminen.Nyt aiheena oli globalisaatio. Jotain saatoin luennosta ymmärtää, mutta aika lyhyt on tiivistelmä, jonka siitä osaan kotona kertoa. Paluumatkalla yliopiston rakennusten lomitse tunsin, kuin osa entisestä minusta olisi palannut paikalleen.
On mukavaa, että nyt ei pyöri mielessä, että jos vielä muutettaisiin tänne, mutta mukavaa on käydä ja olla välillä, nyt ollaan viikko. Miehellä on viikon aikana tukikohdastamme neljä eripituista työreissua eri suuntiin.
Illan mittaan aloin aivastella. Jostain ruuhkasta tuli tartuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti