Vaihtelevaa

Eilen menin poikani, veljen kummipojan, kanssa katsomaan potilasta. Heti huomasimme, että hänellä oli tuskainen olo. Silmätkään eivät olleet kunnolla auki. Kyllä hän tajusi läsnäolomme. Vaikeata on, kun hengityskonetta ei pystytä irrottamaan eikä sen takia voi puhua. Hänellä on omaa hengitystä, nyt hengitystiheys nousi liiankin  korkeaksi kiihtymisen takia, mutta happitaso ei riitä. En tiedä, miksi niin on. Hän ojenteli käsiään poikaani kohti, yritti puhua ja tarttui käsiin kuin pyytäen, että vedä minut täältä pois.
Hoitaja saa selvää hänen suunliikkeistään, mitä me emme saaneet. Hän halusi kuulla onnettomuudesta ja kerroin varovasti, mitä asiasta tiesin. Oli vaikeata lähteä ja mennä sovitusti lounaalle.
Veljen tila vaihtelee. Edellisiltana hän oli ollut hyvin virkeä, samoin tänään, kun soitin, olivat "keskustelleet" omahoitajan kanssa monista asioista.
Luin eräästä blogista, että joku oli vastaavassa tilanteessa kokenut olevansa kidutettavana.