sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Syvissä hämärissä
Ahdistuksen syyt alkoivat tänään kiteytyä esiin. Lapsuuden varjot nousevat synkkinä, kun olen asioinut tyhjässä lapsuuskodissa koko talven. Nyt tuntuu, että en haluaisi mennä sinne enää ollenkaan. Monta muistettua ja monta salattua asiaa nousee painavina haamuina tutuista nurkista. Ne monenlaisiin asioihin liittyvät pohjakokemukset, joiden takia en halunnut tulla takaisin koko paikkakunnalle, ovat avoinna. Kirjoitin kaikki sanoiksi paperille, revin ja poltin sen. Se ei ehkä riitä, mutta helpotti ainakin hetkellisesti. Paluumuutossa on se riski, että joutuu kohtaamaan lapsuutensa ja nuoruutensa kokemukset uudella tavalla. Huoneet, huonekalut, talot, pihat, tiet ja kadut säilyttävät tietojasi vuosikymmenestä toiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin. En koskaan olisi voinut palata yksin lapsuuspaikkakunnalleni. Olenkin sanonut, että palasin sinne miehen selän takana. Tuntui kuin vanhat haudat olisivat aukeilleet. Lapsuuteeni vankasti kuuluneet ihmiset, vanhemmat, naapurien isännät ja emännät. Niminä hautakivissä.
VastaaPoistaM.
Niin minullekin kävi! Mies on täällä kuin kala vedessä, minä kelaan kokemuksia, jotka olen kyllä muualla ajatellut läpi, mutta tuntemukset nousevat siellä ja täällä uudelleen elettäviksi.
Poista