Raskaat pilvet ovat pimentäneet koko päivän. Piti sytyttää valot. On viileätäkin. Hellaan piti laittaa tuli. Tuntuu, että kesä on ohi. Kumma kyllä se ei tunnu pahalta. Olihan jo kesää, kaikki kukat, vihreys, valoisia kesäöitä, ikkuna auki nukkumisia, saarimökin kirkkaita aamuja, veden välkettä, uintia. Kesämarkkereista puuttuu vain pyöräretki lapsuuskylään, uinti kotijärvessä ja hellepäivän ikuisuustunnelma. Vuosikymmenten kokemukset kertautuvat, yksi näkymä avaa ne kymmenet entiset tuntoineen ja vaikutuksineen.
Alkavatko symbolit riittää, antaa riittävän linkin? Riittääkö kohta yksi uinti, yksi valoisa yö kesän kokemukseen? Onko muistivarasto jo kokemuksia tulvillaan? Kun makaan hoivaosastolla, riittääkö mökkimaiseman kuva avaamaan kesän mielessäni?
Kävin tänään veljen kanssa kaupassa, koottiin laskut ja vietiin maksupalveluun. Kerroin, että meillä oli eilen läheltä-piti -tilanne, kun sivutiellä seisova auto lähti yhtäkkiä ylittämään tietä aivan edessämme, näytti katsovan vain toiseen suuntaan. Kohtuullisen vauhtimme ansiosta jarrutus ehti pelastaa törmäykseltä. Veli sanoi miettineensä, miten hänen kävisi, jos sisaret kuolisivat ennen häntä, kuka hänestä huolehtisi. Emme me nyt ainakaan molemmat kuole, sanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti