lauantai 29. syyskuuta 2012

Aivastusten välillä

Pitikin istua kuin kesää siellä mökkisaunan kuistilla, vaikka lämpötila oli kahdeksan astetta. Ei tuntunut kylmältä, mutta siitä kai tämä äkäinen flunssa on peräisin, nämä ärsyttävät aivastussarjat ja vettä valuvat silmät.Tulin keskustakotiin muutamaksi päiväksi, kun mies lähti työmatkalle Lappiin. Huomiseksi pitäisi kuivua niin paljon, että voisin viedä veljen seurakuntatalon tilaisuuteen enkä tartuttaisi häntä. Veljen hoitoasioissa oli tehty joitain muutoksia, jotka olivat henkilökunnan mielestä helpottaneet hänen oloaan. Rauhoittumisen huomasin minäkin. Oli oikein mukava jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Talviteloille

Seinän takana kohisee tuuli pohjoisesta kuin talvimyrskyn edellä. Järvi on kuitenkin melkein tyyni, pientä pintarikkoa vain. Tuvassa on jo kaksikymmentä astetta, kun mies lämmitti takkaa aamuyölläkin. Viilenneet seinät imevät pitkään leviävän lämmön. Nukuin yhdeksään, yöllä tosin valvoskelin ja kävin katselemassa nousevaa kuuta. Harvenneen oksiston väleistä kimmelteli oikea kullanhopea kuunsilta. Joutsenet töryyttelivät pimeällä selällä. Tulimme laittamaan saarimökkiä talviteloille, kun oli tiedossa pari sateetonta päivää. Ensin odottikin aikamoinen siivous saunan kuistilla. Pääskyspesue oli pitänyt läksiäisiä pyykkinarulla. Lattialla oli kuivunut jätösvana, pesältä pitkin seinää valui samaa, pöydälläkin osansa. Oli otettava pesä alas hirren päältä. Se ilmestyi kuistin katon alle vasta heinäkuussa. Tukin nyt senkin kolon klapeilla. Pääskyset ovat niin kauniita, mutta saman katon alla asustelusta ei tule mitään. Siivouksen jälkeen lämmitin saunan. Kävin uimassa viimeisen kesäuinnin. Keltaisia koivunlehtiä leijaili ympärilleni veteen. Ihana kirpaisu, veri kohahtaa kiertoon. Se on saunomisen huippua. Kohta alan koota mausteita, kahvinloppuja, öljypulloja jne pois vietäviksi. Lakanat ja pyyhkeet pestäviksi, sampoopullot mukaan, patjat pystyyn seinää vasten että kosteus haihtuisi keväällä. Roskasäkki paikalliseen keräykseen, kuivuneet maalipurkit samoin. Loppusiivous, paikat järjestykseen kevättä varten. Poika on nostanut laiturin ja tehnyt klapeja korkean pinon ensi kesää varten. Pian pitää alkaa touhuta, iltapäiväksi on luvattu sadetta. Jatkan äitini suvun perinnettä. Taitekohdissa huokaistaan: Mitähän ensi keväänä tiettään? Viime kerran vastaus oli, että veljen syyskäynti täällä mökillä jäi viimeiseksi. Olisipa ensi keväänä vuorostaan jotain hauskaa kirjoitettavaksi mökkipäiväkirjaan.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Marjatalkoot

Tuli vieraaksi Marjatta, matala neiti. Ei kyllä matala eikä neiti, mutta karjalaisen kalevainen hahmo kuitenkin. Tuli puolukkaan ja metsään pääkaupunkiseudun vilinästä. Mukana tuli loistava syyssää, aurinkoa ja sopivasti tuulta. Naapurivihjeen perusteella löytyi uusi marjapaikka kävelymatkan päästä. "Poimi marjan mättähältä, punapuolan kankahalta". Nyt hän köröttelee kassien ja purnukoiden kanssa junassa. Marjoista riittää jaettavaa lapsillekin. Oli hauskaa päivittää taas kaiken maailman asiat ja kuulla hänen eloisan ja energisen elämänsä tapahtumista. Häneen sopii lause: Eläkkeelle jäädään työstä, ei elämästä. Hän muun muassa tekee paljon diakonista ystävätyötä yksityisissä puitteissa. Hänen tielleen on osunut täysin yksinäisiä vanhuksia, joille hän on alkanut omaksi ihmiseksi. Syvältä huokaisuttaa tuo laajeneva määrä yksinäisiä, oviensa takana piileviä ihmisiä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Kummia syövereitä

Kumman synkkiä raitoja taas tähän elämän mattoon kutoutuu. Tällä kertaa ne nousevat sisältäni. Psykiatri- ystävä varoitti jo aiemmin siitä, että sisarusten välisissä asioista voi nousta monenlaista ristiriitaa. Analyyttinen psykiatria on kuulemma vasta viime aikoina alkanut tutkia tätä sektoria äitisuhteen ohella. Tätini auttelu ei aiheuttanut minulle minkäänlaista ärsyyntymistä. Hänhän oli minulle kuin ihanneäiti, jota kaipaan ja jota hoitaisin vieläkin mielelläni. Veljen onnettomuus veti minut ja sisareni puoleksi vuodeksi täyteen hälytystilaan. Viime aikoina minussa on alkanut kuitenkin nousta vastarintaa ja kiukkua. Tekisi mieli ladella totuuksia hänen käytöksestään kuten lapsena. Myös hän suuttuu minulle, jos joku asia tulee uutena, kuten nyt vaikka puolukoitten laitto hänen pakastimeensa. Asioiden hoitoa täytyy paremmin sopia. Kuulin palvelutalon ohjaajilta, että he voisivat paljon enemmän kuljettaa veljeäni asioilla - se kuuluu työhömme- mutta hän ei ole sitä halunnut. Virallisia asioita voin hoitaa edelleen. Ja tänään hän tulee vieraisille.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Syyssäässä

Ponnistelin pienessä viileässä vaakasateessa lenkkitietäni. Tuli hyvä olo: Tämähän on tuttua, tämä on suomalaista, tämän kanssa osaa elää! Oli hyvä hengittää. Tulkohot hallat ja harmit ne muut..Kaikessa on hyvät puolensa, kuten tässä talveen valmistautuvassa ajassa. Mies puurtaa klapiurakkaansa, sirkkeli soi vajassa. Minä poimin viikonlopun aurinkosäässä kuusi sangollista puolukkaa. Osa löytyi läheltä helposti kuin lahjana. Yhden kannoin risukkojen ja ojien yli kaukaa entiseltä hyvältä paikalta, jonka nyt peittää avohakkuun jättämä oksa-ja rankapeitto. Se ei ollut kovin järkevää, mutta tulipahan liikuntaa. Hirvikärpästakki on vähän hankala, kun silmikon vetoketjusaumat putoavat aina silmien eteen. Pari otusta löysi verkkotakista huolimatta tiensä niskaani. Puolet marjoista menee veljen pakastimeen. Uusi tutkimus kertoo, että puolukka voi olla parempikin tulehdusten estäjä kuin karpalo. Omenoita on puissa aika paljon. Mitähän niiden kanssa tekisi, kun eivät säily?

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kenen elämää

Vietettiin viikko tyttären perheen elämää. Oli vuosijuhlia ja sitten useampi päivä lastenlasten ympärivuorokautista hoitoa ja kouluun kuljetusta. Siinä ajassa oppi tuntemaan kolmasluokkalaisen repun painon, kotiläksyjen määrän ja kertotaulun harmit, mutta myös hauskat jutut ja kaverit. Minun piti lukea moneen kertaan Kalle Väänäsen savonmurteinen runo "Ierikan haak". Välillä piti lukea se "keskisuomalaisella murteella". Kotiin palattua piti taas upota veljen asioihin, hoitolisän uuteen hakemukseen, liitteisiin, lääkekorvauksiin, avustajaongelmiin, kuljetuksiin, veljen sopeutumisvaikeuksiin. Piti ottaa jo yhteenkin. Yölläkin setvin ja jupisin hänen asioitaan, niinkuin työssä ollessa ratkoin yöllä ihmisten ongelmia. Mitähän se aivan oma elämä olisi? Uppoutumista sukututkimukseen, maalaamiseen, kirjoittamiseen, liikuntaan? Onhan kaikkeen sellaiseen aikaa, eihän tämä ole mitään verrattuna oikeaan omaishoitajuuteen. Olisi vain helpompaa, jos olisi putki-tai lokeroaivot ja sieltä avaisi yhden asian kerrallaan. Nyt kaikki mieltä kuohuttava tai ongelmallinen valtaa koko pääparan.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syksyn värejä

Monien mielestä syksy on paras vuodenaika. On viileämpää, on helppo hengittää, kesän energia on jäsenissä. Värit ovat vahvoja.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Mitä "mietin" tänään

Tässä oli ainakin pari oikeata slow-life päivää, ehkä paljon enemmänkin. Eilen en viitsinyt lämmittää lauantaisaunaa, vaan katselin koko illan televisiota. Tänään lämmitin Aito-kiukaan. Ja mitä mietin lauteilla hyvissä löylyissä? Mietin yhden sukulaismiehen nimeä, miehen jota en oikeastaan tunne, mutta tiedän, nimen olen kuullut monasti. En muistanut, vaikka kävin kaikki aakkoset läpi. Piti saunan jälkeen katsoa kalenterista miesten nimiä. Heti se löytyi: Juhani. Ja mitä mietin keinussa saunan jälkeen, illan kirkastuessa kesäiseksi? Että tuntuuko nyt lauantailta, kun on saunailta. Tuumin, ettei tunnu, mutta ei sunnuntailtakaan. Voisi olla vaikka keskiviikko.. Voiko tämän turhempaa "ajattelua" olla? Köppäästä. Köppäsaara, sanoisi isä.

Retkellä

Lähdimme viime pyhänä ensimmäistä kertaa mukaan seurakunnan retkelle. Oli niin mukavaa, että lähdemme varmaan toistekin. Tämä oli kirkkoretki: Matias-kappeli Virroilla sekä Pyhän Marian ja Pyhän Olavin kirkot Sastamalassa. Matias-kappeli on yksityinen kappeli kauniissa koivikkomaisemassa. Kuulimme sen ihmeellisen rakennustarinan, lahjoitusten ja vapaaehtoistyön turvin. Marian kirkko oli maalattiapohjainen keskiaikainen kivikirkko. Tyrvään kirkon tarina on tunnettu poltetun tilalle talkootyönä rakennetun uuden paanukaton ja taiteilijamaalausten ansiosta. Jokin ihmeellinen voima on saanut ihmiset kautta vuosisatojen panostamaan pyhien rakennusten tekoon, niiden korkeuteen ja kauneuteen. Niiden juurelle on tultu vuosisatojen ajan. Bloggerin ohjelmaan on tullut huonoja muutoksia. Kuvia ei voi siirrellä kuvina ennen julkaisua, ne näkyvät vain tekstinä, sijaintivalinnat pitää tehdä etukäteen. Ja kappaleita ei voi erottaa, teksti tulee yhtenä pötkönä.