keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kirppisjuhla

Oli oikein talkoojuhlan tuntu, kun diakoniakirppiksen laajennus siunattiin käyttöön. Kirkkoherra siunasi, laulettiin, tila oli aivan täynnä väkeä. Meitä vapaaehtoisia siunattiin niinkuin diakonia-avun tarvitsijoitakin. Minulla oli kahvinkeittäjän tehtävä. Pannu pulputti uutta kaiken päivää ja pullapitkot hupenivat.Oli mukava olla osa yhteisöä, jolla on yhteinen tehtävä. Tila on nyt hyvä ja nättikin. On herrain huone, lastenkamari, kirjasto, huonekalunurkka, vaaterekit, puserokorit, astiakaapit, kahdenkeskisen keskustelun tila ja kahvinurkkaus. Kirppiksen toiminnassa korostetaan myös ihmisten kohtaamista. On väkeä, jotka istuvat kahvinurkassa joka päivä tai monta kertaa viikossa. Myös vapaaehtoisia piipahtaa siellä usein työvuoronsa ulkopuolella, niin minäkin.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Odottelua

Odottavan aika on pitkä. Ei ole mitään tekemistä. Se yksi julkistamisjuttu, josta on tietoa edellisessä blogissa, on torstaina. Tiedän, että se on pieni tilaisuus, mutta silti se on mielessä koko ajan.

Veli on nyt vähän rauhallisempi. Hänelle on järjestynyt monenlaista ohjelmaa. Kaksi tuttua miestä muun muassa kävi hakemassa hänet miesten aamuun ja pappi kävi keskustelemassa. Miesten seura on tärkeätä naisohjaajien avun varassa elävälle miehelle. Hän kävi eilen täällä Torpallakin. Kutsuin myös tuttuja sukulaisia paikalle. Hän halusi tullessaan nähdä vajassa olevan autonsa ja sanoi: Näen sen nyt viimeistä kertaa. Myyntiä ei ole kyllä vielä aloitettu.Jospa elämä tästä kuitenkin taas sujuu. Paitsi että avustaja irtisanoutui. Mistä uusi?

torstai 21. helmikuuta 2013

Aallonpohja

Urheasti toivoa kantanut veljeni on murtunut mies. Kuntoutusjaksolla hän otti viimein vastaan tiedon, että ei enää koskaan kävele. Pettymys tuo paniikin, vie yöunet ja keskittymiskyvyn. Ohjeeksi tullut päivälepo sitkeän haavauman hoidoksi on hänelle hyvin vastentahtoinen: sairasta miestä täällä makuutetaan. Ajokortin menetystä hän ei ole aivan ottanut vastaankaan. Auto seisoo edelleen ruostumassa. Kaikki muutokset ovat vaikeita. Taksitilausten muutoksesta käytiin pitkä kamppailu. Nyt on pahin kriisiaika sen jälkeen kun hän selvisi toistuvista keuhkokuumeista ja hengityskoneesta. Hän pyytää hätäisenä siunausta ja esirukouksia.Soitin tutulle papillekin, että menisi käymään. Minulle kertyy hoidettavia ja valmisteltavia asioita joka päivälle ja myös toisten auttajien tukemista. Joka yö herään miettimään, miten jonkun asian hoitaisin. Tämä yötyötaipumus taas on oma vikani, työajoilta liiankin tuttu. Ei sitä tosiaan eläkkeelle jäädessäkään tiedä, mitä sitoumuksia elämä vielä tuo.
Pitää koettaa panostaa omaankin elämään, vaikka se tuntuu itsekkäältä. Eilen menimmekin syömään ja sitten oikein elokuviin, katsottiin mainio "21 tapaa pilata avioliitto". Kumma että vielä olemme tässä, kun useimmissa tavoissa oli jotain tuttua!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ympyrän kierros

68 vuotta sitten tästä talosta, silloin harmaasta hirsiseinäisestä, lähdettiin hevosreellä viemään äitiäni 25 kilometrin päähän synnytyslaitokselle. Takaisin meidät haettiin kahden viikon päästä paukkupakkasessa vällyjen sisässä. Silloin oli varaa pitää ensisynnyttäjää ja vauvaa hoidossa pitkään. Tultiin isovanhempien, isotädin ja enon luokse, takkatulen edessä pestäväksi ja viiden ihmisen hoidettavaksi. Sen jälkeen vauvaa ei ole tähän taloon tullutkaan. Me muutimme isän kotiin toiseen kylään puolentoista vuoden päästä eikä enolleni siunaantunut lapsia. Tuotiin minut kyllä tänne isoäidin hoitoon kaksivuotiaana, kun veljeni syntyi. En syönyt enkä nukkunut. Eno joutui viikon päästä valjastamaan hevosen reen eteen ja palauttamaan minut vanhemmilleni. Alkuaikojen turva lienee näihin seiniin imeytynyt, kun tänne niin mielelläni tulen katselemaan lumen ja puiden maisemaa, samanlaista kuin ensiksi ikkunasta näkemäni maailma. Se tuntuu etuoikeudelta. Minun lapsillani ei ole pääsyä lapsuuden koteihinsa. Niissä kaikissa asuu vieraita ihmisiä.

torstai 7. helmikuuta 2013

Hiljaisuuden talossa

Tulin pitkästä aikaa Torppaan. Tulin yksin, kun mies on huomiseen asti luentomatkalla. On ollut   taas kaikenlaista  "säätämistä" ja menemistä, lähdin kuin viikonloppulomalle. Pääsin kaupungin palvelulinjan kyydissä keskustan kaupanpihasta omaan pihaan yksityiskyydillä. Maksoi 5 euroa. Kuljettaja kantoi ruokakassit sisään. On tämä palvelua. Tulin lämmittämään taloa, kun huomenna miehen mukana tupsahtaa paikalle lapsiväkeä.

Tämä hiljaisuus puhuttelee taas. Kaikki talossa ja pihassa on ennallaan. Kello raksuttaa, tuli rasahtelee, ilta pimenee, keinutuoli keinahtaa. (Monet vannovat, etteivät aio eläkkeellä "jäädä kiikkustuoliin", minulle se on ilo). Naapurit näkevät, että pimeässä talossa on taas valot. Aurinkolyhdyt syttyvät jo piharakennuksen kuistilla, ovat saaneet tarpeeksi valoa. Kevättalven raikas säväys tuntuu lumilla. Talitintti ilmaisi itsensä metsiköstä. Talon kulmalle asti on käyty tekemässä hiihtolatu. Hain jo monot vintistä ja sukset vajasta huomisaamua varten. Mukava olla täällä taas. En aio pelätä yöllä. Ei tänne  kukaan tule.

Torpan koneelle on päässyt  nyt uusi ponnahdushaitta niin, että joku blogitekstin sana on alleviivattu ja siihen ilmestyy Applen I-Pad -mainos. Se tuli varmaan näiden 13 uuden päivityksen mukana. Ei se varmaan muualla näy, mutta jos niin älkää klikatko alleviivattua sanaa. En osaa tehdä asialle mitään.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Leppoistettua

On ollut jotenkin metkan oloinen viikko; tunnelma kuin viikonloppu koko ajan tai loma. Yhtä ja toista hommaa ja viritystä on ollut kummallakin, mutta on toimittu jotenkin leppoisasti. Veli on ollut tämän viikon kuntoutusjaksolla ja se jatkuu vielä ainakin ensi viikon, huomenna menemme käymään. Olen lueskellut keskellä päivää, mitä harvoin teen. Luin erään kirjoittajakurssilaisen scifi- suosikin (Stanislav Lem: Solaris). En ymmärtänyt mitään. Ostin kirpparilta suomalaisia klassikkoja (Talvio, Aho, Canth). Talvion "Pimeänpirtin hävitys" on hurja. Nyt on menossa toiseen kertaan Lundbergin "Jää". Siitä voi tulla klassikko. Yksi kirjan tasoista on kiehtova saaristomiljöön kuvaus.
Myöhäisillat on katsottu televisiota, aamulla noustu sen mukaan kuinka on nukuttu. Tänään aamupäivällä oltiin kuntokeskuksessa vesijuoksemassa ja syötiin lounas. "Tällaistako se eläkkeellä olo nyt sitten on?" ihmettelee mies.