Helleparatiisi

Helle on ikuista, aika pysähtyy, siltä minusta aina tuntuu. On kuin lapsuuden ikuinen kesä tai paratiisi. Ja kuitenkin aina tuuli nousee, mustuttaa vedet, kääntää kylmät pohjalta pintaan. Nyt sain kurkun, korvat ja selän kipeiksi  kylmissä vesissä ja flunssaksi äityivät. Vuoteen ei ole flunssaa ollutkaan.

Mökkisalaatti!

Kesäiloa

Eilen, tuulettomana hellepäivänä tein pyöräretken naapurikylään, kotikylääni jonne muutin tästä syntymätorpasta puolitoistavuotiaana. Ajoin rauhallisesti  metsäistä, syrjäistä hiekkatietä, jossa ei tarvitse pelätä autojen humisevaa virtaa. Ajellessa tuntee tuoksut: lämmenneen männynpihkan, viileänkirpeän suon, jossain jo tuleentuvan ohran, yhdessä kohtaa tyhjillään olevan kettutarhan lemahduksen. Kotikylän ensimmäiset punaiset talot tuovat omanlaisensa tunnelman. Siinä on järviseutumaista pienasumisen vaatimatonta, nättiä kodikkuutta.
Suuntana oli tietysti hautausmaa ja omaisten hautojen kastelu helteen alla. Minulla oli myös kutsu erään entisen iäkkään naapurin luo. Voi miten ihana koti hänellä oli vanhassa talossa, joka oli kalustettu vanhoin kalustein. Ei hän varmaan pahastu, jos laitan jonkun kuvan tähän. Ja mikä kiinnostavinta, talo oli kahteen kertaan siirretty vanhanvanha hirsitalo, jonka ovat aiemmin omistaneet isäni sukulaiset. Ehkä isän isoisä ja -äiti, joiden hautaa kastelin, ovat asuneet siinä 1800- luvun loppupuolella.

Palatessa piti tietysti käydä uimassa kotijärvessä. Pinta oli ehtinyt lämmetä. "Kuin keitettyä", sanottiin lapsena.Kaipa helle jotain verotti, kun kotona hetken aikaa vilisi salamoita silmäkulmissa ja korvissa oli painetta. Täytyy lähteä joskus toistekin tänä kesänä, kun tällaisessa pyöräretkessä on niin erityinen ilo mukana. Silloin pitää kiertää kylätie, joka kulkee kylän keskellä olevan järven ympäri.

Todellistumista

Minulla on ollut useinkin mielessä sana "todellistuminen", kun käyn jossakin, josta olen taas kohta poissa.  Lauri Rauhalalla on sellainen termi, kun hän puhuu situationaalisesta säätöpiiristä, johon kuuluvat keho, situaatio eli tilanne ja tajunta.Minulla tämä ajatus on suppea versio Rauhalan tarkoittamasta asiasta.
Kävin Savonlinnassa eläkejuhlissa työajalta tutussa paikassa, jossa olen käynyt kymmeniä kertoja ja viimeksi seitsemän vuotta sitten. Etukäteen kävelin mielessäni tuon tuostakin vehmaissa maisemissa ja tutuilla pihoilla kauniissa kesäsäässä, olin siellä tajunnassani. Kun kehossani tulin paikalle, olin siinä sisällä todellisesti. Kaikki oli suunnilleen samanlaista kuin ennenkin, ihmisetkin. Sää vain oli sateinen ja tuulinen. Joitakin nimiä oli menomatkalla kateissa, mutta perillä ne alkoivat nousta mieleen, kun juhlaväki kokoontui. Istuimme iltaa vanhimpien tuttujen kanssa. Pian tuntui ettei niitä seitsemää vuotta ole välissä ollutkaan.
Kuulin taas sen hersyvän naurun ja sen räväkän naurun, näin vaistoherkät emot ja vakaan luottamuksen. Kuulin murheet ja tarpeet, joihin pitäisi järjestää apu. Näin näiden lapsilahjakkaiden ihmisten kainaloihin tulevan lapsia kuin arkoja jäniksenpoikia pensaan alle turvaan. Ihailin sitoutumista lapsiin ja rohkeutta  muokata elämänsä  sen mukaan. Näin sukupolvien kasvun, entisten lasten lapsia. Kuulin muutoksista. Olin sisällä siinä, missä elin työaikaani. Se oli minulle hetken todellistuminen siinä, mikä jatkuu edelleen, mutta josta olen ollut vuosia kaukana. Hyvä että se jatkuu edelleen. Minulla oli vähän epätodellinen olo tässä todellistumisen hetkessä, joka lienee viimeinen siinä situaatiossa.

Marjapäivä

Facebookmainen päivitys: Kaksi sangollista mustikkaa poimittu puolen kilometrin päästä kalliorinteiltä. Tässä saalis perattuna. Märkien marjojen perkaaminen oli hankalampaa kuin niiden poimiminen virkeässä tuulessa.

Nyt virkistävään ulkokylpyyn (kaivon vesi on ruskeata, mutta ei haittaa) ja sitten loppupäivä jalat pystyssä. Ei minua ennen marjassa käynti näin väsyttänyt!

Körttikorvamato

Tänään on viikko on kulunut herättäjäjuhlilla käynnistä ja huomenna körttiradion kuuntelusunnuntaista. Koko ajan ovat taas körttivirsien jotkut säkeet soineet päässä, tiskatessa, pyöräillessä: "ne joissa työsi aloit.." ja niin edelleen Ne ovat minulle pitkältä ajalta tuttuja säkeitä. Tänään päästiin jo iltavirteen Mua siipeis suojaan kätke, joka laulettiin bussissa kotimatkalla. Ei tämä häiritse, kun olen oppinut että se kuuluu minulla asiaan.  En yritäkään päästä soimisesta irti,  elelen vain tässä rukoushenkisten virsirunojen tilassa niin kauan kuin sitä kestää. Arvelen, että tähän juuttumiseen tarvitaan ainakin yhden kokopäivän altistus ja koko viikon soimiseen toisen päivän vahvistus. Tangokilpailujen kuuntelu televisiosta ei riitä jättämään jälkeä. Muissa yhteyksissä tätä ilmiötä ei minulle juuri tule, ei ainakaan pitkäksi aikaa.


Selasin netistä tietoa tästä ilmiöstä, jota sanotaan korvamadoksi tai myös perseveraatioilmiöksi:
"Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä vastoin tahtoa, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana on käännöslaina, ja sen alkuperä on saksan kielessä, jossa käytetään nimitystä Ohrwurm. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä musiikin soiminen päässä.
Kognitiivisen psykologian näkökulmasta ilmiö liittyy ihmisen muistijärjestelmän toimintaan. Musiikkikatkelman toistuminen muistuttaa laajemmin tutkittua musiikinkuvittelua, jossa musiikillisten mielikuvien oletetaan muistuttavan monin tavoin normaalia havaintoa.^[1] Tästä näkökulmasta suurin arvoitus on minkä takia mato iskee, toisin sanoen melodian toistuminen ylipäänsä alkaa.
Dynaamisen psykologian piirissä ilmiötä on käsitellyt mm. psykoanalyytikko Theodor Reik.^[2] Hänen mukaansa musiikki edustaa tiedostumattomia psykologisia tekijöitä, ja hän korostaa yksilöllistä tutkimusta, koska musiikkiin liittyvät merkitykset ovat henkilökohtaisia.
Cincinnatin yliopistossa korvamato-ilmiötä tutkivan professori James Kellarisin mukaan korvamadoksi päätyvän musiikin tyypillisimpiä piirteitä ovat hyväntuulinen melodia sekä mukaansatempaavan ja ärsyttävän välillä liikkuva paljon itseään toistava sanoitus. Tutkimusten mukaan korvamadoista kärsivät eniten ihmiset, jotka kuuntelevat usein musiikkia, ja joilla on neuroottisia tapoja, kuten esimerkiksi kynien pureskelu ja sormilla näpyttely. Lääkitys, jolla hoidetaan pakko-oireista häiriötä ja ahdistuneisuutta, helpottaa myös musiikin pakonomaista toistumista.^[3]
Lassi Liikkasen, joka on tutkinut ilmiötä ja työskentelee Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssä, mukaan altistus on ehkä tärkeämpi tekijä kuin musiikilliset elementit: päässä alkavat pyöriä laulut, joita on viime aikoina kuullut. Musiikkiesitys voi tulla mieleen asoosiaatioketjun kautta; esimerkiksi jos joku suunnittelee Tallinnan-matkaa, hänen päässään saattaa alkaa soida Juice Leskisen Eesti (on my mind). Liikkasen arvion mukaan musiikki soi päivittäin päässä lähes 60 prosentilla ja viikoittain 90 prosentilla suomalaisista.^[4][4]
Korvamadoista irti pääsemiseen ei ole tehokkaita tapoja. Jos sen yrittää korvata toisella kappaleella, useimmiten tuloksena on vain toinen korvamato. Pahimmillaan korvamato saattaa jopa lähes uhata mielenterveyttä. Neuropsykiatri Oliver Sacks kertoo Musicophilia-teoksessa ystävästään, jolla soi päässä Pulmuset-televisiosarjan tunnussävelmä koko ajan, kymmenen päivää aamusta iltaan. Lopulta laulu haihtui uhrin mielestä, mutta se palasi, kun hän kertoi Sacksille asiasta. Tällä kertaa piina kesti kuitenkin vain muutaman tunnin.^[4]
Vaikka korvamadot yleensä ovat musiikkikappaleita, on sanaa käytetty laajemmassakin merkityksessä kuvaamaan esimerkiksi myös sanoja, jotka äänteellisen asunsa ansiosta jäävät musiikkikappaleen tavoin mieleen toistumaan."
En tiedä, onko muilla tätä körttikorvamatoa. Varmaan siinä poljennossa on lapsuudesta ja nuoruudesta asti kantautuvia henkilökohtaisia ja ristiriitaisiakin merkityksiä.

Kaupunkimatka

Tuli mieluinen kutsu Helsinkiin katsomaan pojan ja avovaimonsa uutta rivitalokotia Laajasalossa ennenkuin iso remontti alkaa. Tuliaiskysymykseen oli hupivastaus: Halkoja takkaan. Mitäpä sitä äiti pojaltaan kieltäisi! Tässä on tuliaiskassini Kiasman edessä. Kanniskelin sitä kainalossani, ettei vain pohja repeäisi. Ehdimme junalta tultuamme käydä ensin Kiasmassa. Vaikuttavassa, hurjassakin näyttelyssä joutui moniaististen kokemusten keskelle.
Oli ihana olla mukana pojan elämän uudessa vaiheessa. Hyvää kannatti odottaa!
Tyttären perhekin matkusti paikalle. Kävimme lähellä merenrannassa uimassa. Istuimme syömässä saman pöydän ympärillä. Kaunis sää juhlisti päivän. Paluumatkalla nukahdin junassa.

Remonttikesän loppu

Kylpyhuoneremontti on nyt täysin valmis, kun suihkuseinäkin saatiin paikalleen. Suihkuverhotanko oli kyllä liian lyhyt, mutta taitavat pojat tekivät entisestä ja uudesta yhdistelmän, joka riitti. Kaksi kuukautta oltiin vähän kuin vieraina toisten työmaalla. Nyt aletaan taas olla ikäänkuin omillamme.

Vanhassa talossa on aina jotain tehtävää, minkä havahtuu huomaamaan aika ajoin. Mies maalasi puuöljyllä pihapöydän nuutuneet aluslaatat harmaiksi ja haki lahonneiden oveneduslaattojen tilalle kivilaattoja pariin paikkaan. Minä laitoin pihasaunan vanhat, kirjavat lauteet mustiksi ja lattiarallit harmaiksi. Löysin vanhan ruosteenestomaalipurkin vajasta. Kuvan valkoisissa osissa ei näy enää ruostetta. Äsken sivelin mustan päälle laudesuojaa. Sauna piti ohjeen mukaan laittaa lämpimäksi. Padassa lämpeni vesi ja pesin hiet pois saunalla. Sen jälkeen kävin "uimassa" pikku ammeessa unkarinsyreenin varjossa. Se on kesää! Uusia remonttisuunnitelmia ei ole. Tai toissakevään tapetoinnista jäi neljä rullaa ja vinttikamarissa on huonot tapetit..Mutta ei tänä kesänä. Vähän hassua selostaa näitä remontteja, on kai tullut liiaksi lueskeltua remonttiblogeja ja -keskustelusivuja.Niissä tosin kaikki selostetaan perinjuurin, vaihe vaiheelta.

Sanasi annoit

Otsikossa on tämänvuotinen Herättäjäjuhlien tunnus Haapajärvellä. Seurakunnan järjestämä bussi kuljetti meidät lauantaina edestakaisin. Tutut rakenteet oli sijoitettu kauniiseen Kirkkojärven (Kalajoen leventymän) rantamaisemaan. Valtaisa talkootyö saa tukea edellisvuosien käytänteistä. Ensi vuonna juhlat ovat Lapualla.
Jaakko Heiniluoman raamattutunnin teemana oli sanoutuminen irti Raamatun fundamentalistisesta tulkinnasta, esimerkkinä muun muassa Vanhan ja Uuden Testamentin vaihteleva avioliittokäsitys. Sunnuntain jumalanpalveluksen saarnanpitäjä Jukka Hautala jatkoi samaa linjaa korostamalla rakkauden lakia muut raamatulliset lainmuodot ylittävänä periaatteena: "Katso ihmisen kasvoja".  Jumalanpalvelusta kuuntelemme kotona Pohjanmaan Iskelmäradiosta. Nuoren tytön kaunis ääni kaikuu mukana liturgiassa ja virsissä.

Herättäjäliikkeen nuorisotyö täytti 40 vuotta. Vähän haikeana katselin oheiskonsertin yleisöä. Se koostui nähdäkseni vuosikymmenten körttinuorisosta, jotka nyt kuuntelivat tuttujen starojensa körttigospelia ja körttirockia pikkulastensa kanssa. Aholansaaren rippikoulut ja körttinuorten toiminta ovat monelle muodostuneet ryhmäksi, johon on ollut hyvä kuulua. Minä en kuulunut nuoruudessani mihinkään ryhmään. Vaan onhan nyt tämä kolmenkymmenentuhannen ihmisen joukko!

Naisen ääni

Eilen ostin ystävälle kimppalahjaksi Naisen ääni- korun. Se sopii vapaasti omalla äänellään toimineelle työveteraanille.

Illalla katsoin televisiosta toisenlaista naisen ääntä. Ykköseltä tuli naisen asemasta Intiassa kertova dokumentti. Rohkeista rohkeimmat naiset olivat perustaneet Gulabi Gang- nimisen järjestön puolustamaan perheen tappamia vaimoja. Miehen, mutta myös vaimon suku vaikenee polttamalla, kuristamalla, kasvot tuhoamalla, hakkaamalla tehdyistä raaoista teoista. "Kaikkihan täällä kuolevat, se on kohtalo", sanoi naisen isä saatuaan miehen perheeltä rahakorvauksen. Poliisi ei tutki, ellei rikosilmoitusta tehdä. Pahinta oli, että erään tapetun naisen sisar puolusti menettelyä. "Lupasin, että puolustan miesvainajani kunniaa. Jos tyttäreni menee rakastumaan omin päin, saavat poikani tappaa hänet." Jo lapsina naitettujen tyttöjen kohtalot miehensä perheiden orjina voivat olla raakoja.

Gulagi (pinkki) Gangin perustaja Sambat Pal Devi kulki rohkeasti nostamassa tapettujen naisten asiaa esiin vaikenemisen muurien sisällä. Usein asia raukenee perheiden sopimuksiin. Syvässä, syvässä on vuosisatainen mielen järjestys. Vaaleanpunainen sari ja bambukeppi tunnuksinaan kokoontuvat naiset nostattavat henkensä uhalla naisen ääntä ja omaa miesenergiapuoltaan puolustamaan naisen ääntä ja ihmisarvoa.

Tätä katsoessa on vaikeata uskoa, että elämme samalla maapallolla. Silti meilläkin on miehiä, joista on aivan luonnollista rajata vaimonsa elämänsisältö omien tarpeidensa mukaan.

Maalaismuotoon

Syvä väsymys on tempaissut minut molempina päivinä päiväunille Torpan tupakamariin. Yleensä en nukahda päivällä. Öisin on jalka-tai selkäkipu valvottanut ja kyllä tämä kostea lämpökin raukaisee. Kaikenlaista uudelleenjärjestämistä asettuminen aina vaatii. En heitä pois vanhoja verhoja tai sängynpeittoja. Tänään pesin viisi vuotta vintillä olleen valkoisen päiväpeiton ja kas, se kelpaa taas. Vintti ja ulkorakennukset, paitsi saunaosa, ovat vielä siivoamatta. Uudet keittiökaapit ovat mielestäni hyvät ja kylpyhuone siistin kiiltävä. Laitan kuvaa teille, joita asia ehkä kiinnostaa. Mitään kantrityyliä en kyllä kylppäriin  keksinyt.

                                    
Korjuuaika on alkanut. Pakastin 10 kiloa mansikoita. Hellalla kiehuilee makkarasoppa, jossa on nokkosta, lipstikkaa ja vuohenputkea sekä sulatejuustoa. Hyvää tulee. Eilinen vuohenputkipiirakka, jota tarjoilin ystävällekin, ei kyllä varsinaisesti ollut maistuva!

Välillä keskustellaan muuttamisesta kokonaan tänne Torpalle, varsinkin nyt, kun on tehty täysi putkiremontti ja perusasiat ovat kunnossa. Olisi helppoa, jos olisi vain yksi huusholli huollettavana ja helppohoitoinen saarimökki. Rivitalon terassilla ajattelin, miten helppoa olisi, jos olisi vain se pieni koti ja pieni piha. Olen laskenut, että nyt on 45 erikokoista ikkunaa pestävänä. Vanhuutta tämä jo lienee. Miehelle keskusta-asunto on jonkinlainen turvatekijä yllätysten varalta. Minulle autoilemattomalle se on helppo osallistumispiste talviaikaan. Kaipa tässä elellään kuin ennenkin ja elämä ratkaisee. On uusi ja vanha puoli niinkuin äidillä palvelutaloasukkaana.