sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hiljainen tienoo..

Ilma ikkunan takana on täynnä suuria, märkiä lumihiutaleita. Ilta pimenee nopeasti, harmaan ja valkoisen sävyt tummuvat mustiksi. Ajattelen maantiellä pitkiä matkoja pimeässä ajavia lähimpiä, siunaan heille varjelusta mukaan.  Täti aina murehti pitkiä ajojamme, hänelle piti soittaa, kun päästiin perille. Pidin sitä muistamista lahjana, joka antoi lapsen olon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti