sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aurinkomme ylösnousi

Usko elpyy, että pian taas on vihreätä myös ulkona. Kun ikkunan avaa aamulla, tulvahtaa huone täyteen valoa ja linnunlaulua.
Mies tuli ulkoa ja sanoi: On tämä armoa, että saan täällä kuljeskella ja puuhailla.
Puuhaahan täällä nyt on lämpenemisen myötä avautunutkin molemmille, pihoilla, taimikoissa, vinteissä. Ei mitään pulaa tekemisistä.
Veli on taas kotonaan. Pitkäperjantaina istuttiin pitkään ja hän kertasi omaa kärsimyshistoriaansa. Tyynesti, tyytyen hän kuvasi onnettomuusaamun tapahtumat. Hän muisteli urheiluseuran pääsiäisvalakian rakennusvastuitaan, lenkkeilyjä, yksin asumista. Haikeus on läsnä: Nyt lähtisin pyöräilemään.. Levollinen hetki jatkuvan vaivan tiellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti