keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hiukset vai tukka

Olisi tosi noloa, jos sanoisin lastenlasten kaverille, että onpa sinulla kaunis tukka. Tukka kun ei tarkoita nykyään yläpäässä olevaa. Pitää sanoa hiukset. Minä olin jostain joskus päätellyt tällaista merkityksen muutosta. Mies ei ollut kuullut koskaan.
Näin sitä valistuu nuoremman väen seurassa. Lapsenlapset ovat olleet kanssamme viikon ja toinen viikko vielä elellään vilkasta lapsiperheen elämää. Siihen tottuu. Iloisten ja innostuvaisten lasten kanssa mummolan elämä on hauskempaa. Mies jo sanoi:-Näinhän meillä ennenkin oli poika ja tyttö. Kun letittää tytön tukkaa saunan jälkeen, kädet muistavat liikkeet vuosikymmenten takaa.
Joskus olin perillä nuorten maailmasta, mutta pitkään se on ollut aivan vierasta. Eivät nuo nuorten pelit oikeastaan niin kamalia ole, joskin kuvastoltaan ja teemoiltaan aika ankeita robottiliikkeisiä kuutioita ja monsterimaailmoita. Eivät ne mumman mielestä pärjää Anni Swanin ja Topeliuksen sanastolle ja sisällölle tai Rudolf Koivun kuville. Ehdotin, että pitkästä aikaa lukisin iltasatua. Se oli  Swanin  "Merenkuningatar ja hänen poikansa". Kohteliaasti he kuuntelivat ja sanoivat: -Oli sekin kiinnostavaa.

3 kommenttia:

  1. Täälläkin on nyt ollut tuota polvea, jonka seurassa kieli taas kerran rikastuu. On hauska huomata, että kaikesta huolimatta jotkut asiat pitäisi tehdä aina juuri niin kuin täällä ennen tehtiin. Hymyilytti, kun kerroit tuosta kohteliaasti kuuntelemisesta. Just niin. Kyllä tietty tuo kohteliaisuuskin tuntuu hyvältä, sellainen "suostun olemaan samalla tasolla kuin sinä, koska rakastan sinua"-asenne.

    Löysin muuten vasta nyt vanhan blogisi. Olit aloittanut sen samoihin aikoihin kuin minäkin. Itse aloitin viisi kuukautta ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen aikana irroittelin itseäni monessa mielessä. Kävin silloin myös monen aikaisemman ystävän ja tutun kanssa sen tiimoilta sähköpostikeskusteluja. Jjaoimme yhteisiä muistoja ja tunnekuormaamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla olikin hyvä aloitusaika eläkeblogin kirjoittamiseen ja olen lukenut sitä jo aiemmin. Harmi kun en itse koonnut niitä valmistautuvia ja irrrottavia olojani. Muistan, että usein oli epätodellinen olo. En tiedä sitten, onko näistä siirtymäblogeista muille jotain iloa. Minä olisin silloin mielelläni lukenut jonkun toisen tuntoja siitä aika suuresta elämänmuutoksesta, mitä eläkkeelle siirtyminen on ja siksi aloin sen kokemusblogin. En uskaltanut kirjoittaa suorempaan ikävistä asioista, jotka liittyivät muihin ihmisiin, joten tuli kerrotuksi aika lailla rajaten.

      Poista
    2. Tuosta muista ihmisistä kirjoittamisesta. Thaimaassa asuva ystäväni huomautti minulle, kuinka ympyriäisesti kirjoittelen joistain jutuista. Tutut tiesivät, mitä tarkoitin...

      Voi olla, että minulle on jäänyt päälle aasialainen tapa puhua kiertämällä suoraan. Se poikkeaa suomalaisuudesta niin, että siellä kyllä tiedetään, mitä toinen tarkoittaa siinäkin vaiheessa kun suomalainen ei sitä ymmärrä. Suoraan voi siis puhua monella tavalla kontekstin mukaan :)

      Poista