Uurna oli painavampi kuin luulin. Sinne hautaansa sen naruilla laskin, luin runon,siunasin ja suntio peitteli hiekalla. Kirkonkellot soivat.
Oli aika rankka päivä. Sisar oli tukena ja apuna.
Sitä, mitä katson valokuvasta ja jolle sytytän aamulla kynttilän, ei enää missään ole.
Kun olen yksin, mieli tulvii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti